— Ja ehkäpä enimmäkseen vain toverien seurassa? huomautti lehtori.
— Niin taitaa olla, myönsi Paavo.
— Mutta ylipäänsä et siihen vielä suurtakaan kiintymystä tunne?
— No enpä juuri.
— Siinä tapauksessa heitä se kokonaan pois ja koeta saada toverisikin se lopettamaan. Silloin teet sekä itsellesi että heillekin hyvän palveluksen. Ja jospa he alussa ajattelemattomuudessaan hiukan sinua pilkkaisivatkin pikkumaiseksi tai muuksi sellaiseksi, niin ole vahva uskossasi ja tee uuraasti työtä — ja saat olla varma, että he sinua ihailevat, jollei muutoin niin salaisesti. Nykyäänkin vielä tarvitaan apostoleja.
— Siinä tapauksessa on minulla nyt jo tilaisuus aloittaa tästä
Pekasta, vastasi Paavo virnistellen.
Pekka punastui korvia myöten ja repi heinätukkoja maasta.
— Poltteleekos Pekka paljon? kysyi lehtori hyväntahtoisesti.
Mutta Pekan sanat olivat salpautuneet kurkkuun.
— Eihän se nyt niin paljoakaan, mutta sen ei pitäisi polttaa yhtään, kun se on niin vähäverinen.