— Miten holhokkisi, taimet, menestyvät? kysyi hän tavallisella reippaalla tavallaan.
— Ovathan nuo kasvaneet aika lailla, vastasi Laura päätään kohottamatta.
Pitkään aikaan ei kumpikaan virkkanut sitten mitään. Särkkä nytkytteli tyttöstä ensin sylissään ja nosti hänet sitten istumaan niskaansa, alkaen hyppiä kuin ratsuhevonen. Väsyneenä hän jälleen palasi vaimonsa luokse.
— Samuli, kuulehan, virkkoi Laura nyt miehelleen, — meidän pitäisi tänä kesänä edes vähän matkustella.
— Etkö sinä enää viihdykään Pilkkeessä? kysyi Särkkä vähän vastenmielisesti.
— Kyllä… mutta… olisihan se hauskaa vähän muutteen vuoksi.
— Kai se matkusteleminenkin mukiin menisi, mutta se tulee niin kalliiksi.
Kun hänen vaimonsa ei kotvaan mitään virkkanut, niin hän jatkoi:
— Mihinkä me sitten osaisimme mennä?
— Jollei muualle, niin Pälvelään, vastasi Laura.