— Mutta sitähän siellä juuri onkin. Maailman parhaiden ihmisten kanssa saat seurustella koko ajan.
— Ne nyt ovat niitä sinun parhaitasi, vastasi Laura-rouva huomatessaan, että matka-aikeensa näyttivät turhilta.
Särkkä ei enää virkkanut mitään nähdessään vaimonsa huonotuuliseksi. Hän alkoi jälleen hypitellä Helviä ja teki päässälaskelmia siihen suuntaan, ettei heidän tänä kesänä kannattaisi matkustella.
Eräänä perjantai-iltana Särkän varustellessa rakasta saunaansa kylpykuntoon saapui maantieltä päin pitkä valkolakkinen nuorukainen. Lehtori tunsi tulijan heti Pekka Kontioksi, joka viime keväänä oli päässyt ylioppilaaksi.
— Kosimismatkallako sitä ollaan? huudahti Särkkä Pekalle.
— Ainakin hakkailumatkalla, vastasi Pekka reippaasti.
— Se on oikein. Kaikkea muuta katuu, muttei nuorra naimistaan, sanoo sananlasku.
— Olipa hauska, että tulit. Saadaan hyvä kylpy.
— Minusta onkin tullut oikea Sasu Punanen, kehaisi Pekka.
— No no, sano sitten vasta, kun lauteilla ollaan, varoitti Särkkä.