— Siellä on hauska olla.
— Mutta se tulee kalliiksi myöskin.
— Paavo on jo tottunut kalliisti elämään muutenkin.
— Hm, taitaa olla, virkkoi lehtori. — Minä olen häntä parin viime vuoden kuluessa nähnyt vain ohimennen. En tiedä ollenkaan, onko hän luvuistaan pitänyt huolta. Onko sillä varakas koti?
— Eipä taida olla varsin köyhäkään. Ensi ylioppilas vuonna oli Paavo kuluttanut kotoisia varoja yli kaksituhatta, toisena vuonna tehnyt kahdentuhannen velan ja nyt kuuluu hommaavan uutta lainaa.
— Kylpemistä varten! Turkasen poika, se pitäisi saada käsiin ja antaa sille aika löylytys kotoisessa kylyssä.
— Mennään Savonlinnaan Olavinjuhlille, siellä se mies tavataan, ehdotti Pekka.
— Mitähän jos olisi mennä. Kuulepas, Laura, kuulepas! huusi lehtori vaimolleen, joka talutteli pikku Helviä pihalla, — mennäänkö Ollinjuhlaan Savonlinnaan?
Laura-rouva kohottautui suoraksi nostaen Helvin syliinsä. Ja hänen kasvojensa ilmeestä, kun hän läheni miestään, voi päättää, että hän oli mielissään ja ettei hänellä ollut mitään hyvää tuumaa vastaan. Saisipa hän siis edes hiukan vaihtelua.
— Mennään vaan! huudahti Laura.