— Ihanata, ihanata! huudahti Koski joka laulun loputtua. — Me voimme illalla harjoittelematta esittää minkä laulun hyvänsä, ne menevät varmasti, puhtaasti ja ehyesti.
Eikä Laura-rouva enää rahtuakaan epäillyt esiintymistään.
Puolenpäivän aikaan oli pieni juhlatilaisuus linnassa, jossa esitettiin kvartettilaulua, eräs historiallinen kuvaelma y.m. Kellarikerroksen avaraan, kaarikattoiseen saliin oli järjestetty ravintola, jossa oli niin viileä, että Särkkä kahvia juodessaan napitti nuttunsa. Sitten seurasi orkesterin konsertti, ja vihdoin illan hämärtyessä nähtiin venetsialainen venekulkue, joka kierteli ja kaarteli salmia ja lahtia kylpylaitoksen edustalla. Silloin tällöin kajahteli soinnukas laulu, jonka viritti suurimman ja komeimmasti kukitetun veneen joukkue. Laura oli laulelemassa mukana. Mutta hänen miehensä istui kasinon verannalla Paavo Tuunaisen ja Pekka Kontion seurassa.
— No, Paavo, mikäs tauti sinua vaivaa, kun on täytynyt parannuskuurille lähteä? kysyi lehtori.
Paavo hymähti:
— Eipähän siihen paljoa tautia tarvita, ja tuskinpa nämä kylpylaitokset oikeita parannuslaitoksia ovatkaan, vastasi hän.
— Sinun ikäisesi mies taitaa täällä tulla pikemmin sairaaksi kuin terveeksi. Kauanko sinä olet ollut täällä?
— Pari viikkoa.
— Otatko kylpyjä?
— En. Huvittelemassa minä vain olen, vastasi Paavo.