— Miksi et mitään virka? kysyi Särkkä lempeästi.
— Minä olen niin hämmästyksissäni, niin äärettömän hämmästyksissäni!
— No, mutta sittenhän sinusta vielä voi tulla äärettömän etevä filosoofikin, kun osaat noin äärettömästi hämmästyä, virkkoi Särkkä leikillisesti.
— Miten niin? kysyi Laura äkkiä, nousten kyynärpäittensä varaan.
— Siksi, että hämmästyksen on väitetty olevan filosoofisen ajattelun alkusyynä, selitti lehtori.
— Vai niin. Hyvä! Minusta tuleekin sitten hyvä filosoofi, vastasi
Laura ja heittäytyi rentonaan vuoteelle.
— Mutta ellet sinä muista syödä, niin toiveesi eivät toteudu.
Minulla on kova nälkä ja tekisi mieleni vatsantäytettä.
— Lähde sinä vain, minä tulen pian perästä. Kyllä minä sinut kiinni saan.
Ja Särkkä lähti päivälliselle. Pian sen jälkeen Laura ryhtyi pukeutumaan perusteellisemmin kuin ehkä koskaan ennen. Viehkeä hymy ei kadonnut hänen kasvoiltaan; päinvastoin se näytti vain kirkastuvan, mitä useammin hän vaatetustaan valmistellessaan vilkaisi levällään olevaan lehteen.
Kylpylaitoksen kasino oli täynnä väsyneitä, jotka parhaansa mukaan koettivat itseään virvoittaa. Ison salin pienistä sivuhuoneista kuului katkonaisia laulahduksia, joiden toimeenpanijat eilisestä aamusta eivät olleet silmäänsä uneen ummistaneet.