Lehtori meni lastenkamariin ja kylpyhuoneeseen. Siellä tuntui hänestä hiukan ummehtuneelta.
— Niin, hyvä ystävä, virkkoi hän vaimolleen, ette ole pitäneet ikkunaa tai seinäjohtoa kylliksi avoinna, täällä on lastenkamari-ilmaa.
— Sellainen ilma täällä aina on, eikä sitä pois saa. Lapsetkin ihan tukehtuvat.
Jos mikä, niin lapsiin vetoaminen vaikutti Särkkään. Pieninkin mahdollisuus, että niille olisi jotain parempaa saatavissa, pani hänet tekemään mitä hyvänsä. Tosin hän ei ottanut uskoakseen vaimonsa viimeistä väitettä, mutta ajatteli samalla, että saattaisihan ehkä parempikin huone olla lapsille saatavissa. Päästäkseen asiasta hän virkkoi: — Voithan käydä katsomassa huoneistoja, vuokrataan vain toinen. Mutta pidä nyt kumminkin silmällä, että huoneet ovat etelään tai ainakin länteen.
XII.
Pekka Kontio on uutterasti työskennellyt kotinsa maanviljelyksen hyväksi lähes kaksi vuotta. Isä on poikaansa tyytyväinen, sillä työn tulokset pistävät esiin kaikkialla. Äiti puolestaan välistä kyllä huokailee, ettei hänen Pekka-pojastaan tullut pappia, kun jo kerran niin paljon oli lukenut. Mutta tyytyväisenäpä hänkin viimein hymähtää, kun poika huomauttaa, että velkaantunut pappi on yhtä onneton kuin mikä muu herra tahansa.
— Niin, eihän meillä olisi ollut omia varoja, myöntää äiti.
Pekalla on oma kamari, jonka hän on sisustanut makunsa mukaan. Hän lueskelee paljon, varsinkin maatalouskirjallisuutta, hoitaa kirjanpitoa ja tekee laskelmia maanviljelyksen kannattavaisuudesta. Omin kokemuksin hän kaikki haluaa oppia. Ensi alussa tuntui täsmällisyys hänestä vaikealta, mutta mitä enemmän hän on töihin tutustunut, sitä säännöllisempi hänestä on tullut.
Välistä on kylläkin pistänyt ikäväksi maalainen yksitoikkoisuus, mutta senkin on jaksanut sentään aina sivuuttaa, kun on ollut olemassa se, jolle ikävästään ja huolestaan on kirjoitellut.
Aini Rasi, joka on varttunut sieväksi neitoseksi ja jolla on valkoinen lakki kuten Pekallakin, saa Pekan ikävän haihtumaan siten, että hän vastaa heti ja täsmällisesti kaikkiin Pekan kirjeisiin. Aini on ollut Helsingissä "oppimassa elämää", kuten hän kerran Pekalle kirjoitti. Ei hän maisteriksi eikä tohtoriksi aikonut, vaan hän tahtoi oppia jotain käytännöllistä. Hän oli sairaanhoitajatarkurssilla.