— Niin mielelläni sinulle anteeksi annan, jos annettavaa on. Hyvä, että ymmärrät minua, vastasi Ester.
— Mutta, rakas Ester, me vietämme häämme ensi sunnuntaina, puhui
Arnold.
Hämmästyneenä kääntyi Ester häneen ja tahtomattaan hän kysyi:
— Senkötähden?
Mutta sitte hän punastui.
— Muutenkin, vastasi Arnold lyhyesti.
Kumpikin vaikeni. He istuivat nyt hiukan erillään toisistaan.
— Suostuthan sinä, Ester? kysyi Arnold vihdoin.
— Mutta Verner, ihmiset nauraisivat meille.
— Mitä ihmisillä on meidän kanssa tekemistä?