— Pardon! hän sanoi käsivarressaan riippuvalle Esterille, joka juuri oli päässyt salin kynnyksen yli, ja alkoi nenäliinallaan tukehduttaa seuraavaa kohtausta.
— Ah, kun täällä on suloinen tuoksu… Mutta mitä? Ester äkkiä huudahti käsiään yhteen lyöden.
Arnold ei muistanut tällä hetkellä salissa tapahtunutta muutosta, vaan jäi ihmetellen katsomaan Esteriin.
— Missä isävainajasi kuva on? kysyi Ester.
Arnold ei heti ollut valmis vastaamaan. Hän mietti hetkisen ja hänen silmänsä synkistyivät.
— Ester, olen särkenyt kuvan — tahallani, hän vihdoin sanoi.
— Miksi? kysyi Ester ihmeissään.
— Minulla ei ole yhtä hyviä muistoja isästäni kuin sinulla, siksi olen sen rikkonut.
— Etkö hänestä pitänyt?
— En, ja hänen kuolemansa jälkeen olen häntä ruvennut sadattelemaan.