— Ja siksi sinun on sulettava minulta ovi?
— Verner, anna minulle anteeksi, en sillä mitään pahaa tarkoittanut.
Arnold katsoi kauvan vaimoonsa. Hänen silmissään oli taaskin tuo outo kiilto.
— Pyydätkö sinä anteeksi? Ester!
Ja yhdellä nykäyksellä oli Ester Arnoldin sylissä. Hän vei hänet sänkyyn ja suuteli häntä tulisesti.
— Verner, minä olen niin kovin sairas, valitti Ester.
Mutta Arnold ei häntä kuullut.
— Verner, mistä hakija sinut löysi, kun näin pian jouduit kotiin, kuule, mistä?
— Mikä hakija? huudahti Arnold vihdoin kiihtyneenä.
— Minähän lähetin sinua noutamaan ja ilmoittamaan…