Eräänä keväänä otti Arnold kartanon omaan hoitoonsa. Hän hankki kymmenen komeata hevosta, lähes sata lehmää ja kaikki taloustarpeet. Valkamaan tuli toisenlainen homma ja puuha kuin ennen. Ihmisiä kävi nyt paljon enemmän herrasväen pakeilla, ja Ester sai emäntänä tarttua kovasti työhön talon askareissa. Kun Arnold oli poissa, kysyttiin häneltä kaikenlaista. Hän sai päättää. Ja kun tiukka paikka tuli, täytyi hänen kääntyä pehtorin puoleen, joka aina tiesi neuvon pulman ratkaisemiseksi. Pian kääntyi Ester pienimmissäkin asioissa pehtorilta neuvoa kysymään, sillä hän luotti tähän mieheen.
Ensio Rikberg, Valkaman kartanon uusi pehtori, oli kotoisin Pohjanmaalta. Hän oli nuorena päässyt oppikouluun, mutta erotettu neljänneltä luokalta, eikä saanut muuallakaan oppikoulua jatkaa. Hän tahtoi maanviljelijäksi, kävi opiston ja oli nyt pehtorina Valkamassa.
— Tämä on erinomaisen hyvä tila, oli Rikberg sanonut tiluksia tarkastellessaan.
Hänen työsuunnitelmansa onnistuivat hyvin. Hän ei paljoa puhunut, mutta omistamansa vallan hän osasi käyttää. Arnold alusta alkaen oli tyytyväinen ja iloinen nähdessään hänen hommansa. Päivämääriä hän itsekin ensimmäisenä kesänä kuleksi Rikbergin kanssa tiluksilla ja huomasi paljon sellaista mistä hän ennen oli ollut vallan tietämätön. Näytti kuin uusi ilma olisi puhdistanut Valkaman ummehtuneen kartanon. Esterkin kävi poskiltaan taas hiukan punakammaksi.
— Luuleeko Rikberg tämän tilan viljelyksien kannattavan? kysyi Arnold erään kerran heidän istuessaan Arnoldin huoneessa.
— En epäile sitä, herra nimismies, minun ymmärtääkseni tämä tila on paikkakunnan paras. Tänä kesänä on Valkaman peltojen viljasato sellainen, että sitä täytyy ihmetellä. Jos meidän sato merkitään yhdellä, niin sitä lähinnä parhaan talon viljasato koko kunnassa on merkittävä kolmeneljänneksellä. Tämän seikan voin puhtaasti numeroilla todistaa.
— Vai niin, vai niin, sanoi Arnold hyväntahtoisesti hymyillen.
— Entäs, millaiset metsät teillä on! Voin vakuuttaa, että satakaksikymmentä tuhatta ostaja maksaa ensi näkemältä, puhui Rikberg kiihkeästi.
— Oikeinko totta?
— Kyllä se on varma.