Arnold kohosi istuimeltaan, katsahti pitkään Rikbergiin ja virkkoi haparoiden:
— Olettekos te raittiusmies?
— Minäkö? Eihän toki, vastasi Rikberg iloisesti.
— No sitte saanen tarjota lasin konjakkia kahvin kanssa?
— Kiitoksia, kyllä se menee.
— Ester, huusi Arnold.
Ester ilmestyi ovelle tyynen ja totisen näköisenä, mutta huomatessaan pehtorin hänen kasvoinsa yli vilahti hentoinen hymy. Sitä ei kukaan huomannut.
— Kutsuitko minua, Verner?
Arnold meni vaimoaan vastaan, laski käsivartensa hänen olalleen ja virkkoi hellästi:
— Toisitko meille hiukan kahvia ja konjakkia? Tarjoisin Rikbergille pienen lasin.