Tulet hän sytytti kaikkiin huoneisiin salinpuoleisessa päässä. Se tapahtui nopeasti ja kiihkoisesti. Viimein hän tahtoi ottaa kirveensä, avasi laatikon — kirves oli poissa.
Raivostus oli täydellinen. Kuin tiikeri, ketteränä ja silmät palaen hän puhaltautui keittiön läpi sänkykamarin toiselle ovelle. Sekin oli kiinni. Hänen nyrkkinsä ponnahti ovipeiliin, mutta kirkaisten hän vetäsi nyrkkinsä pois, sillä se oli pimeässä sattunut peiliraamien särmään. Keittiöstä hän löysi ison halon.
Kun Ester kuuli miehensä kiihkeät askeleet taaskin salin puolelta ovea lähenevän ja ensimäisen halon sysäyksen oveen sattuvan, hän huudahti:
— Verner, älä säre ovea, minä avaan sen!
Keittiön puoleisen oven hän ensin aukaisi. Palvelijat olivat hereillä ja Rikberg seisoi keittiön keskilattialla tyynesti palvelijattarien kanssa keskustellen. Ihan kuin ei olisi mitään tapahtunut eikä tapahtuisi. Ester rauhoittui. Hän meni salinpuoleiselle ovelle. Rikberg näki hänen valkoiset tohvelinsa liikkuvan kepeästi lattialla.
Oli kuulunut toinen ja kolmas jysäys.
— Älä riko ovea, minä avaan sen, puhui Ester kiihkeänä, mutta pelkäämättä.
— Avaa pian! kiljahti Arnold.
Ester väänsi kiireesti avaimen ympäri juosten heti nopeasti vastakkaiselle ovelle. Hän asettui selin keittiöön. Arnold veti voimakkaasti oven auki ja halko kohennettuna hän hyppäsi sänkykamarin lattian yli. Ester seisoi jäykkänä ja levollisena katsoen vainoojaansa. Mutta ihan viime silmänräpäyksessä, kun halko oli Esterin pään yläpuolella pudotakseen ja antaakseen hänelle tuhoisan iskun, katosi Ester kynnykseltä ja kaksi voimakasta kättä kohosi iskua vastaan ottamaan.
Rikberg oli Esterin takaa tarttunut hänen vyötäisiinsä ja siirtänyt hänet kuin pikku lapsen taaksensa, jääden itse iskettäväksi. Mutta lyönti oli jo heikko, sillä Arnold oli tahtonut lyödä vain vaimoansa. Rikberg otti halon ja välinpitämättömänä heitti sen lattialle.