Iltayöstä Ester heräsi. Hän istui sängyssään ja tuijotti eteensä, sitten hyppäsi hän ylös ja alkoi etsiä ympäri huonetta jotain. Hoitajatar, joka makasi sohvalla samassa huoneessa, hämmästyi herätessään.
— Mihin te olette hänet vieneet? Sanokaa!
— Rouvahan käski hänet viedä Rikbergin kamariin.
— Mitä? Onko Ensio kotona?
— Ei.
— Miksi veitte?
— Lapsen ruumis…
— Kuollut, kuollut…
Sen enempää päälleen ottamatta riensi Ester ulos talviseen pakkaseen, avojaloin, ainoastaan valkoiset päällään. Kun toiset ehtivät hänen jälkeensä pihalle, tuli hän lapsen ruumis sylissä takaisin.
— Pikkunen vallan paleltuu täällä, kun on niin kylmä, hän höpersi ja vei ruumiin sänkyynsä.