"Vvvv-armasti hän käy ulkona!" ruiskahti saalfeldiläisen suusta. "Niin sanoi minulle oppipoika, joka yksin jäi hänen luokseen, koska hän on vasta kuusitoistavuotias nulikka. Ttt-uon pojan pitää ottaa vastaan tilaukset ja neuvotella liikkeessä kävijäin kanssa, koskei mestari tahdo puhua kenenkään kanssa. Mmmm-estari itse istuu höyläpenkillä ja hokee: 'Teenkö sen, vai enkö? Teen, ja ennenkun asia tulee tunnetuksi, lähden Amerikkaan'. Ja samassa hänen silmänsä hehkuvat kuin palava piki ja hän iskee veitsen höyläpenkkiin kuin murhamies. Ja kun hän huomaa että oppipoika onkin huoneessa, sss-illoin hän käy maidonkarvaiseksi ja pehmittää oppipojan selän hyvänpäiväisesti — Walleriina-rouvan suosiollisella luvalla. Jjj-a sitten mm-estari pukeutuu, sen on oppipoika nähnyt avaimenreijästä, kuin italialainen rosvo. Niinpä oli hänen ttt-akkinsa nurinpäin käännetty. Sitten hän odotti kunnes yö tuli, ja sanoi ensin hhh-yvää yötä oppipojalle, ikäänkuin olisi mennyt nukkumaan, ja mm-eni sitten pajukkoon päin — Walleriina-rouvan suosiollisella luvalla."
"Pajukkoon?" sirisi sirkka. "Hm, hm, hm!"
Walleriina-rouva oli juuri aikeessa vahvistaa saalfeldiläisen todistuksen polviinsa lyöden, kun kelloseppä Zerrer korotti äänensä. Hänen narisevasta ja marisevasta puheestaan kävi jotenkin selville, että hänkin oli tavannut Holderin Fritzin hämärissä väijymässä.
"Missä?" kysyi sirkka. "Heleijan talon luonako?"
"Niin — pajukkoon johtavalla tiellä. Ja ellen väärin muista, niin Heleija tuli vähää ennen minua vastaan samalla tiellä. Tunsin hänet aivan varmasti. Walleriina-rouva voi uskoa, niin totta kuin olen luckenbachilainen."
"Hm", sanoi Walleriina-rouva myssyään heilauttaen. "En voi juuri tänä hetkenä muistaa, missä talossa teidän isoisävainajanne Luckenbachissa asui."
"Hän on haudattu Schwarzwaldiin, Tuttlingeniin", vastasi kelloseppä.
"Minun isäni vasta muutti Luckenbachiin."
"Vai Schwarzwaldiin?" sanoi Walleriina-rouva, venyttäen Schwarzwaldia niin, että sen takametsän puiden latvat näyttivät heiluvan jo Ranskan puolella. "Vai sinne, missä ihmiset ovat katoolilaisia ja joka toinen mies on Floriaani ja joka toinen Fabiaani ja kaikki tekevät rotanloukkuja."
"Siitä minä en tiedä mitään", sanoi kelloseppä, "mutta Schwarzwaldin kellot tuntee koko maailma."
"Koko maailma?" sanoi Walleriina-rouva, heilauttaen tuon suuruuskäsitteen syrjään halveksivalla kädenliikkeellä. "Voi niin olla. Mutta Luckenbachista ei maailma tiedä mitään. Ja niin totta kuin isäni oli kankuri, ei kuitenkaan kukaan luckenbachilainen ole vielä kelloja näperrellyt."