taas tuhat vuotta
ett' untas riittää.
Et riehu suotta:
siit' elo kiittää.

Sa turhaan tulin
et sitä tuhoo:
tuhastaan uhoo
taas kultasulin

yl' uumentosi
se seesnä latu.
Sen Fenix-satu
on vielä tosi.

METSIEN MIES.

Metsien mies.

Ikimetsäin isännäksi luotu metsien on miesi. Ilmoilt' ihmisien läksi — minne? — Metsä tietön tiesi.

Metsäin sanatonten, sankkain
halki mitaton on meno.
Vaaluvissa vetten vankkain
honkapuinen puikkaa veno.

Laajalta jok' ilman laitaan
metsien käy miesi kempi
eksymättä erämaitaan,
metsällisetkin miss' empi.

Kääntymättä käypi, kunne
miestä miehen tahto ajaa.
Toist' ei tunnusta, ei tunne
joka tielle rastis rajaa.

Lainehilla lastu, kaksi
kymen kymmenlatvan tuomaa —
silloin liiat liikkuvaksi
honkahuoneillaan jo huomaa.