Ei suojaan suuntaneulat
poloista auta purtta.
Min kaarna kestää keulat,
kun ahmaa aallon hurtta.
Ei konsaan matkan maaliin
se saavu mies, ei palaa.
Iäti saadun saaliin
syvyyden suuret salaa;
sen vie, ken keito sousi päin maiden uutten unta, kun mahtajaksi nousi yösynty sukukunta,
kun purki voimat tummat ulappa umpisyvä, toi ilmi salatummat kuin tuntea on hyvä.
Quasi modo.
Istun ja tuijotan, hiljaa tummuu ympäri yö. Sen siis vaivasta viljaa suo elon suottatyö.
Tusina tuttuja osta,
sanoihin sanoja myö,
naamiotas älä nosta, —
kauppa se leiville lyö.
Tunnolle kapalo kaavan, tuskalle kapulavyö, — näyttämätöntä haavan ei susi sutta syö.
Incognito.
Kuolo taikka voiton palmu!
— Vastattihin vaivais-almu.