Otti, kiitti. — Orjan suku!
— Vaiko valta valhepuku?
Spartatar.
Haaveet liian hennot kestoon hallan hampaan, liian pilvilennot matkaan matalampaan.
Liian heikko rotu
sopiin sotirahvaan,
konsanaan ei totu
verikalvan kahvaan.
Siksi teit sä vaalis,
raskahan kuin rauta:
mik' on kuolon saalis,
sen ei elää auta.
Kallioille kannoit heimon hentotarmon, kuoleville annoit, annoit kuolon armon.
Spartalainen.
Kernas mustan keiton syöjä, palaestralla painin lyöjä, toden tuttu, vilpin veikko, tuomittu, jos tuhma, heikko.
Niukka ruoka, runsas raippa,
tanner vuode, viima vaippa,
pitkät käyttää käsivarret,
lakooniset lauseparret.
Mieheksi jo mieltä, vartta, —
vartoi paljon vanha Sparta,
miestä vartoi miesten kiista,
hirmuaan helootti-riista.