Ne matkasi päivänmaihin; viel' loistava siipi loi kuvan viimeisen alle kaihin, mi aallon jo kammitsoi.
Tuhlaajapoika.
Vain antaa ja antaa ja antaa ja itse ei mitään saada, niin niukan kasvun se kantaa, jos aivan ei kauppa jo kaada.
Mi tuhlaavaisuutta moista
on seuraava, selvään mä näen,
mut vienyt mult' on jo väen
se alkaa eloa toista.
Näen kyllä sen: aikoa mont' en
ole aukova omaa ma usta.
Pian velkojen maksamatonten
yli risti on suuri ja musta.
— Voi lapseni, pienet raukat,
te parhaat aivoni aatteet.
Viel' yltänne viimeiset vaatteet
vie vihaiset velkoja-haukat.
Te orposet tuhlari-hylyn, kuin teidän käy elon tiellä? Te tornissa velkojan tylyn kenties mua kirootte vielä.
Etsikko.
Kuului kuin siipien humu kohtalon linnutko kulki? Harmaa, haikea sumu silmäni sitoi ja sulki.
Siipi, mi siukonet yössä,
idästä läntehen hamaan
iskeös, ikkuna lyö sä
sankkahan iäti samaan.