Ja niin on olla outo, kuin vievän virran souto on vauhti valtimon. Nään silmäs, kuulen kuiskeen, sun tunnen huntus huiskeen, unelma kuutamon.
Mit' armahinta anoo, arinta aatos janoo sydämen aution, taas kiehtoo kirkkain ilvein, vie sormin kuudanvilvein pois otsan polttelon.
Joutsenlaulua.
Ui merta ne unten, päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain
on polttava kaipuu.
Mut vain se, ken vaipuu,
se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? — Vain uupunut siipi, vain mennyt ei-mikään.
Vesuvius.
Sa eteen aamun, tuon nuoren, armaan, luot harjas haamun niin tumman-harmaan,
mi päivää yli ei päästää mielis, min synkkä syli sen soihdun nielis,
kuin peikko pelon, mi tahtois laulut ja taikataulut lamaista elon,