kuin vakaa enne: jo vartoo vajat; nyt viljojenne on viskin-ajat.
On tili töistä,
on korjuu elon
on suurin öistä
nyt toivon, pelon.
Nyt viljat, kaleet
se seuloo, jakaa
ja todet, valeet, —
on vaaka vakaa.
Nyt tummiin salmiin kuvastaa hiljaa yö sirpin valmiin, mi vartoo viljaa.
SYYSMUUTTO.
Niin lintu pieni pelkää, niin sydän tykyttää. Vain mert' on, meren selkää, ei äärtä silmä nää.
Ylitse aavan pauhun,
päin maata lempeää!
Kautt' yön ja öisen kauhun,
siell' unhoksiin ne jää.
Jo silmään sinerrelkää, lähemmäs siirtykää, väsynyt viihdytelkää, oi rannat, määränpää!
POLKU PIENI.
Polku, polku pieni poikki sammaleen, ahdas armotieni metsän autuuteen.