Suurin palkinto, jonka voittanut sotapäällikkö voi saada, oli triumfi eli kunniakas riemusaatto pääkaupunkiin. Kadut, joita myöten saatto kulki, olivat kylvetyt täyteen kukkia ja suitsutus tuoksui jumalain alttareilta. Ensinnä astuivat soittajat ja laulajat, juhlalauluja esittäen. Heidän jäljessään kuljetettiin uhriksi määrättyjä härkiä, joiden päät olivat koristetut nauhoilla ja sarvet kullatut. Niitä seurasi vaunusto, täynnä viholliselta otettua saalista: kulta- ja hopea-astioita, aseita, kuvapatsaita ja muita kalleuksia. Tauluille, joita kannettiin mukana, oli kuvattuna valloitetut kaupungit ja kirjoitettuna kukistettujen kansain nimet. Vaunuston jäljessä kuljetettiin voitettuja kuninkaita ja päälliköitä sekä muita vankeja kahleissa. Näiden jäljestä astuivat liktorit, vitsakimput käärittyinä laakeripuun lehvillä. Vihdoin ajoi korkeammalla kaikkia muita komeissa kullatuissa vaunuissa voittanut sotapäällikkö, yllä kullalla kirjaeltu purpuravaate, päässä laakeriseppele, oikeassa kädessä laakerioksa ja vasemmassa elefantinluinen valtikka, jonka päässä istui kotka. Hänen sukulaisensa ja ystävänsä, kaikki valkoisissa vaatteissa, saattoivat riemuvaunuja. Riemupäällikön takana seisoi orja, pitäen hänen päänsä päällä kullasta ja jalokivistä loistavaa kruunua, mutta myöskin alinomaa kuiskaten hänen korvaansa: "Muista, että olet ihminen!" Vaunujen edellä tai jäljessä astuivat konsulit ja senaattorit, ja sivulla ratsastivat legaatit ja sotatribunit. Viimeisinnä marssi voittanut sotajoukko laakerin oksilla koristettuna, kantaen saatuja voitonpalkinnoita ja huutaen io, triumfe, johon huutoon kansanjoukko kaikin voimin yhtyi. Retki kävi Kapitoliumiin, jossa päällikkö laski kultaisen kruunun Jupiterin syliin. Vangit sitte joko vietiin vankiloihin taikka surmattiin. Valloitusten aikakautena olivat tällaiset riemusaatot hyvin tavalliset.
Roomalaisten elintapa.
Roomalaisten yksityisessä elämässä vallitsi ensi aikoina hyvin tarkka kohtuullisuus, joka sitte, kuin Rooma saavutti voittojensa kautta äärettömät rikkaudet, muuttui vähitellen hekkumalliseksi ylellisyydeksi ja hillittömäksi tuhlaukseksi.
Rooman kansalaisen etevin vaatteus oli toga, villainen päällysvaate, joka peitti koko ruumiin. Se oli alapäästä pyöristetty ja yhteen ommeltu, mutta ylhäältä avoin rinnasta asti. Oikealta olkapäältä ulottuva suikale, jonka pää heitettiin vasemman olkapään yli, teki laskoksen (sinus), jonka koristuksen kukin saattoi mielensä mukaan asettaa pienemmäksi tai laajemmaksi. Itse toga oli joko ruumiin mukainen taikka hyvin väljä, mutta väljyyttä pidettiin velttouden merkkinä eikä ollenkaan suosittu. Ne, jotka tahtoivat näyttäytyä kansalle jonkun viran hakijoina, käyttivät valkoista togaa (toga candida), josta heitä sanottiin kandidaateiksi. Togan alla käytettiin pienempää valkoista aluspukua, niin sanottua tunikaa, joka olikin köyhempien ja orjain ainoa vaatteus. Naiset käyttivät pitkää stola nimistä pukua, joka oli koristettu pitkillä rimpsuilla. Sen päällä oli heillä väljä, ompeluksilla koristetta mantteli eli viitta. Tavallisesti olivat tasavallan aikaisten naisten vaatteet valkoiset.
Roomalainen asunto sisältä.
Roomalaisten kodoissa oli enempi yhteiselämää perheen jäsenten kesken kuin kreikkalaisilla. Paras huone oli atrium, suuri, nelikulmainen sali, johon valo tuli katon keskipalkkaan jätetystä aukosta. Sateella tuli siitä vettäkin pieneen säiliöön, joka oli tehty aukon kohdalle kivilattiaan. Atriumissa oleskeli roomalainen emäntä, ankara, kunniallinen "matroona", piikoinensa, jotka kutoivat ja kehräsivät. Siellä otti isäntä vastaan vieraitansa ja siellä olivat myöskin perhejumalain ja esi-isien kuvat. Atriumista vei kolme ovea kolmelle taholle pienempiin kammareihin, joita käytettiin makuu- tai ruokahuoneina.
Roomalaiset söivät pääatriansa (coena) noin kello 4 iltapäivällä. Ensi aikoina istuttiin pöydässä, mutta sittemmin tuli yleiseksi kreikkalainen tapa syödä nojasillaan. Joka sohvalla makasi tavallisesti kolme henkilöä. Ruokapöydät olivat pitkät ja kapeat ja ne asetettiin siten, että niistä tuli nelikulman kolme sivua. Neljäs sivu jätettiin tyhjäksi, että orjat mukavammin pääsivät palvelemaan. Atrian pääosana olivat liha- ja kalaruoat. Niitä syödessä käytettiin ainoastaan veistä, jota isäntä ei kuitenkaan toimittanut vieraillensa. Sittemmin käytettiin myöskin ruokaliinaa, mutta senkin saivat vieraat tuoda itse mukanaan. Varsinaisen atrian jälkeen tuotiin uudet pöydät, täynnä hedelmiä, viinirypäleitä, leivoksia ja torttuja jäljisteeksi. Vieraita huvitettiin atrian aikana soitolla ja laululla.
Karakallan Sirkus.