Senaatti julisti sodan, tosin ei Antoniusta, vaan Kleopatraa vastaan, jonka asiasta Antonius ei erottanut itseään. Aktium-niemen luona Hellaan länsirannalla oli (31) meritaistelu, johon Rooman tasavallan historia loppuu. Antoniuksella oli korkeat, raskaat, tornilla varustetut laivat, jotka tiheässä rivissä näyttivät lujalta muurilta. Oktavianuksella sen sijaan oli pienet, nopea- ja kevytliikkeiset laivat sekä johtajana merisankari Agrippa. Kauan oli taistelu ratkasematta. Mutta viimein Antoniuksen rintamaan ilmestyi aukko, johon vastustajan pikku laivoja tunkeutui. Silloin Kleopatra äkisti purjehti pois egyptiläisten laivojensa kanssa. Antonius, tuntien purpurapurjeista hänen laivansa, ohjasi sokeana rakkaudesta laivansa pikimmiten samaa tietä. Hänen laivastonsa jatkoi ilman johtajaa vielä vähän aikaa taistelua, mutta viimein täytyi sen peräytyä. Hänen maajoukkonsa seisoen rannalla odotti seitsemän päivää turhaan käskyjä päälliköltänsä ja, kun sieltä ei mitään kuulunut, meni voittajan puolelle.
Seuraavana vuonna läksi Oktavianus Egyptiä vastaan. Antonius surmasi itsensä miekallaan. Kleopatra koetti viehätysvoimallaan lumota myöskin uutta voittajaa; mutta nähtyään Oktavianuksen pysyvän kylmänä ja aikovan säästää hänet riemusaattoansa varten surmasi hänkin itsensä. Egypti tuli Rooman maakunnaksi.
Rooma Caesarein aikana.
Augustus ja hänen aikansa.
Aktiumin voiton kautta oli Oktavianus päässyt Rooman herraksi. Palattuaan (29) piti hän kolme loistavaa riemusaattoa, jakeli paljon rahaa sotamiehilleen ja lahjoja kaikille kansalaisille. Hänen sanotaan neuvotelleen molempain ystäväinsä, urhollisen ja suoravaisen Agrippan sekä hienosti sivistyneen ja myöntyväisen Maecenaan kanssa; Agrippa oli neuvonut häntä antamaan valtaansa takaisin senaatille, Maecenas sitä vastoin pitämään sitä itse, mutta käyttämään sitä lempeästi ja laillisesti. Totellen Maecenaan neuvoa lopetti hän kansalaissodat ja alotti onnen ja rauhan aikakauden. Hänen luonnostaan lempeä ja hiljainen olentonsa sopikin hyvin sellaiseen tehtävään. Ennen, jolloin hän oli osallisena kostotöihin ja hänen sivullansa oli mistään lukua pitämätön Antonius, suostui hän, kuten näytti, kylmällä sydämmellä väkivaltaan ja verenvuodatukseen; mutta onni näyttää jalostuttavasti vaikuttaneen häneen, niin että hänen jaloutensa kasvoi samassa määrässä kuin menestyksensäkin. Kun hänellä oli maailma jalkainsa juuressa, laajeni myöskin hänen sielunsa näköpiiri ja hän oppi käsittämään kutsumuksensa merkityksen. Voidaan siis katsoa jälkimaailman syystä kyllä antaneen hänen pitää kunnianimensä Augustus (kunnian arvoinen), jonka imarteleva senaatti hänelle antoi pari vuotta hänen palattuansa Roomaan.
Oktavius, "kostaja".
Yhteiskunta-järjestys. Ottaen opikseen Caesarin kohtalon jätti Augustus sikseen hänen rohkeat uudistuspuuhansa ja varovasti koetti avata toista kehitysrataa, jota myöten vanha yhteiskunta voisi helposti ja huomaamatta muuttua uudeksi. Tosin hän vähitellen kokosi kaikki vallan ohjat käsiinsä, mutta samalla säilytti tasavallan kunnianarvoiset muodot ja oikeastaan hallitsi vain siten, että yht'aikaa oli monessa tasavallan virassa. Ja varsinkin hän perusti valtansa imperaattorin ja tribunin virkoihin, jotka hänellä olivat ikään kuin valtansa kahtena peruspylväänä. Imperaattorin arvo, erotettuna konsulin virasta, annettiin hänelle kymmeneksi vuodeksi kerrassaan; ollen Rooman sotajoukkojen päällikkö, joita tähän aikaan oli 25 legionia, voi hän, milloin tahtoi, käyttää koko valtakunnan sotavoimaa. Tribuninviran kautta, joka hänellä oli elinajakseen, oli hänen henkilönsä loukkaamaton ja hän saattoi milloin hyvänsä kumota senaatin päätökset. Valtansa alussa otti hän vuodesta toiseen konsulin arvonkin vastaan, kunnes huomasi voivansa tulla toimeen ilman sitä. Viime vuosinaan oli hänellä sensorin valta, joten hän sai valvoa yleistä siveellisyyttä pääkaupungissa.
Monestikin hän luopui viroistaan niitä kutakin varten määrätyn ajan lopussa, mutta joka kerran saatiin hänet ottamaan ne jälleen vastaan tosin vastustellen, jolla hän kuitenkaan ei liene aivan totta tarkoittanut. Sekä itselleen että ystävilleen pyysi hän kansalta ääniä tärkeihin kunniavirkoihin. Siten ottaessaan usein valtansa vastaan senaatin ja kansan käsistä hankki hän sille laillisen perustuksen ja kansan kannatuksen. Yksityisessä elämässään osoitti hän tavallisen porvarin yksinkertaisuutta ja asui vähäpätöisessä kartanossa Palatinus-kukkulalla. Vasta sitte, kuin se hänen viime vuosinaan paloi, rakennutti hän uuden muhkeamman, jota sanottiin palatiumiksi (siitä palatsi-nimitys). Tavallisesti hän käytti roomalaisen senaattorin pukua ja seurusteli vertaisen tavalla ystäviensä kanssa; kohtuullinen joukko orjia oli hänen ainoana hoviväkenänsä. Hän nimitytti itseään vain Caesariksi, mutta siitäpä sittemmin tuli hallitusnimitys (keisari).
Rooman senaatti ja kansa pitivät näköjään vanhan arvonsa, mutta niiden valta todella rajoittui ja väheni. Palattuaan Egyptistä pani Augustus kohta toimeen senaatin "puhdistuksen" vähentäen sen jäsenluvun 1,000:sta 600:ksi; siten hänellä oli tilaisuus erottaa kaikki maakunnista ja alemmista kansan luokista otetut jäsenet, jotka Caesar oli kaikkein täys'veristen roomalaisten suureksi harmiksi sinne koonnut; mutta siten hän myöskin osoitti valtansa hallita senaattia. Virkamiesten nimittäminen tuli hänelle kohta yhteiseksi kansankokousten kanssa ja vaikutusvallallaan hän sitä paitsi johti vaaleja.