Helpottaakseen muka senaatin huolia otti hän hallitakseen kaikkia niitä maakuntia, joihin sotaväkeä oli sijoitettu; siten maakunnat vast'edes olivat osaksi senaatin, osaksi Caesarin. Ensin mainittuihin lähetti senaatti joko sijaiskonsuleja, joita vaihdettiin joka toinen vuosi, tai sijaispreettoreja, joilla oli vain yksivuotinen palvelusaika. Caesarin maakunnissa oli imperaattori ainaisena sijaiskonsulina, jonka tähden hän niihin kuhunkin lähetti jonkun legaateistaan, joka siten oli varsinaisena maaherrana ja tavallisesti pysyi maakunnassaan kauemmin. Augustus itse valvoi ankarasti maaherrainsa toimia ja saattoi senaattia tekemään samoin. Maakuntain asujamet, nauttien säännöllisen hallinnon hyviä seurauksia, elivät nyt kultaista aikakauttansa ja olivat erittäin tyytyväiset uuteen järjestykseen. Kun he moneenkin paikkaan rakensivat temppelejä Augustukselle, samoin kuin seuraavillekin caesareille, joiden hyvät työt he selvästi huomasivat, mutta joiden rikoksista he enimmäkseen kuulivat vain hämäriä huhuja, niin heitä tuohon kunnioitukseen ei suinkaan kiihottanut pelkkä teeskenteleväinen orjallisuus, vaan myöskin kiitollisuuden tunteet, kun he vertailivat nykyistä tilaansa entisten hallitusten mielivaltaan ja kiskomisiin.
Taiteella ja kirjallisuudella oli Augustuksen hallitessa kukoistusaika. Suurimmaksi osaksi Agrippan toimesta kaunistettiin Roomaa monilla komeilla rakennuksilla ja uudistettiin niin muhkeaksi, että Augustus syystä kyllä saattoi elämänsä lopulla sanoa, että hän oli saanut tiilisen kaupungin, mutta jätti jälkeensä marmorisen. Suurimpia tämänaikaisia rakennuksia on Agrippan teettämä Panteon, pyöreä, muhkealla kummulla peitetty temppeli, pyhitetty kaikille jumalille. Komea pylväskäytävä johti korkealle portille, josta astuttiin mahtavan suureen pyöreään temppelisaliin. Lukemattomista ikkunoista katossa virtaili ylhäältä päin runsaasti valoa saliin, joka oli kaunistettu jumalain kuvilla, marmoripylväillä ja runsailla seinäkoristeilla. Sitä paitsi kaunisteltiin tai uudestaan rakkennettiin Augustuksen aikana 82 temppeliä, niiden luvussa vanhan ajan komeimmat ja kuuluisimmat. Rakennettiin myöskin kauneita puolipyöreitä teaattereja, suurenmoisia vedenjohto-laitoksia ja senaatin palatsi, tasoiteltiin toreja ja kaunisteltiin niitä kalleilla pylväskäytävillä ja muilla korurakennuksilla. Kreikkalainen kuvanveisto-taide tuotti Rooman palveluksessa nyt Augustuksen aikana muutamia kauneimpia mestariteoksia.
Roomalaisen runouden kolme etevimpää harjoittajaa, Vergilius, Horatius ja Ovidius, eli ja vaikutti tähän aikaan. Vergilius oli proskriptsioni-aikana menettänyt pienen maatilansa, jonka tuloilla hän eli, mutta sitte Maecenas häntä suojeli ja auttoi. Suuressa Aeneis-runoelmassaan on hän laulanut trojalaisesta sankarista Aeneaasta, joka paettuaan hävitetystä Trojasta tuli monen vaihtelevan seikkailun jälkeen Alba Longan emäkaupungin perustajaksi ja siten Rooman yhteiskunnan ensi alkajaksi sekä poikansa Askaniuksen kautta Caesarein suvun kantaisäksi. Runoelmasta huokuu isämaallinen innostus ja horjumaton luottamus jumalien määräämään Rooman yleishistorialliseen kutsumukseen, josta runoilija lausui näin:
Toiset hennosti luo valetulle metallille hengen,
Marmorin muovaavat eläväks, sen myönnytän kyllä,
Taidolla haastelevat, jopa laskevat tähtien juoksun,
Ottavat tieteillään selon taivahan ääriä myöten.
Vaan sinä, Rooman mies, ole voimakas valtias maite,
Taitosi olkohon siis tämä: rauhan ehtoja säätää,
Nöyriä armahtaa, mut röykkeilevät masennella.
Vergilius oli käytökseltään vaatimaton ja umpimielinen, mutta kunnioitus, jota hän herätti kaikissa, oli niin suuri, että kun hän astui teaatteriin, kaikki läsnäolijat nousivat seisomaan hänen edessään niinkuin Augustuksen.
Horatius oli Filippin taistelussa sotinut Augustusta vastaan, mutta sitte saanut anteeksi ja päässyt Maecenaan likeiseksi ystäväksi, joka hänet myöskin vei Augustuksen seurapiiriin. Hänen sieviä suloisia laulujansa, jotka kehoittavat tyytyväisyyteen ja viattomaan elämän iloon, on kaikkina aikoina luettu ja suosittu. Miespolvea toisensa perästä ovat sellaiset laulut viehättäneet kuin esimerkiksi tämä:
Tyynnä irakilainen on taisteluissa,
Tyynnä mediläinen on melskehissä;
Tyynt' ei purpuraan, jalokiviin eikä
Kultahan myydä.
Suuret aarteet, konsulin liktoritkaan
Ei ne poista haikean sielun tuskaa;
Myöskin hohtoisan hovin harjan alla
Väikkyvi murhe.
Mieli viihtyy, vaikk' olis suolatölkki,
Halpa vanhempain peru, pöytään panna,
Kunp' ei pelko tai himo ahneuden
Pois ota unta.
Miksi karkoittaa moni elämänsä,
Miksi muunne hän kotoansa pyrkii?
Ei nuo intoiset toki itseänsä
Karkuhun pääse.