Tuska tunkee myös varustettuun laivaan,
Peljättää ei voi sitä ratsuparvet,
Kiireisempi tuulta, mi pilven nostaa,
Nopsempi peuraa.
Tyydy päivän riemuhun, heitä tumma
Tulevaisuus, nauraen tuskas liennä,
Eihän maailmass' ole kaikin puolin
Loistava onni.
Ovidius, jolla on ollut vähä vertaisiansa, jos katsotaan kuvitusvoiman rikkautta ja esitystavan vilkkautta, sepitsi kuuluisan runoelman metamorfosit (muutokset); se oli kokoelma tarumaisia satuja ihmisten muutoksista eläimiksi ja muiksi luonnon esineiksi. Ollen tottunut ylempäin yhteiskunta-luokkain kaikkiin irtaisuuksiin sepitsi hän myöskin muita lauluja, jotka ovat todistuksena yleisestä tapain turmeluksesta ja vaikuttivat vahingollisesti silloin jo hyvin syvälle vaipuneesen miespolveen. Luultavasti Augustus, vakava tapaintuomari, osaksi juuri sen tähden karkoitutti Ovidiuksen pieneen Tomi-kaupunkiin Mustanmeren rannalle, josta hän tuon tuostakin lähetti Roomaan valittelevia murherunojansa.
Tähän aikaan eli roomalaisen historiankirjoituksen mitä suurin mestari Livius. Hänen teoksensa, joka käsitti Rooman historian kaupungin perustuksesta aina hänen aikaansa saakka, oli 140 kirjaan jaettuna, joista on säilynyt ainoastaan 1-10 ja 21-45, viimeinen päättyvä Makedonian kuninkaan Perseun tappioon. Livius ei ole niin merkillinen tarkkuudesta ja perinpohjaisuudesta kuin siveellisestä puhtaudesta ja jalosta isänmaallisuudesta. Häntä jo elinaikanaan niin ylisteltiin, että eräs porvari etäisestä Gades-kaupungista matkusti pitkän tien Roomaan ainoastaan näkemään tätä historioitsijaa.
Augustuksen perhe ja viimeiset vuodet. Yksityisessä elämässään ei Augustus ollut onnellinen. Hänen tyttärensä Julia, jota hän suuresti rakasti, tuotti kevytmielisyydellään hänelle paljon huolta; vahingollisen esimerkin tähden, jota Julia osoitti, katsoi Augustus olevansa pakotetta karkoittamaan hänet kaukaiseen saareen. Hänen toinen puolisonsa, vehkeilevä Livia, tuotti hänelle toisella tavalla monta ikävää hetkeä. Ensimmäisestä aviostaan oli Livialla kaksi poikaa Drusus ja Tiberius, joista kansa rakasti Drususta; tämä oli sitä paitsi kuuluisa urhotöistään germanialaisia vastaan. Tiberius oli toimelias ja järjestystä rakastavainen, mutta tylytapainen ja umpimielinen, jonka tähden häntä ei Augustus eikä kansakaan suosinut. Seuraajakseen valitsi Augustus ensin sisarensa pojan Marcelluksen; mutta kuolema kohta korjasi tämän nuorukaisen, josta niin paljon toivottiin. Kaksi imperaattorin lapsen lasta, Julian ja Agrippan poikaa, kuoli kohta toinen toisensa perästä. Drusus oli myöskin kuollut kukoistavimman miehuutensa ijässä. Niinpä oli jäljellä ainoastaan Tiberius.
Tämä tulikin Augustuksen seuraajaksi, mutta sai sekä imperaattorin että hänen seurueensa puolelta kokea vastenmielisyyttä, joka ehkä perustui Augustuksen pelkoon, että hän oli sopimaton tehtävään, joka hänellä oli edessään. Augustus ikään kuin veti ihmisiä puoleensa. Tiberius sen sijaan karkoitti. Kuitenkin oli Tiberiuksessa vikainsa ohella muutamissa tapauksissa jotakin kunnioituksen arvoista. Hänen luonteensa pohjalla oli muinaisroomalaisuutta, esi-isäin kunnollista, vaikka ankaraa olemusta, joka ei tähän aikaan juuri ketään miellyttänyt. Mutta hänen tylyyteensä ja umpimielisyyteensä kätkeytyi ihmisten halveksiminen sekä epäluuloisuus ja kostonhimoisuus. Sitä paitsi oli hän Rodos saarella oleskellessaan antautunut irstaasen elämään, joka heikonsi hänen sielunsa voimia.
Terveyttään parantaaksensa läksi Augustus viime vuotenaan (14 j.Kr.) matkalle Kampaniaan, jossa hänet kuolema tapasi. Myöhemmän kertomuksen mukaan on Livia, hankkiakseen valtaa Tiberiukselle, myrkyttänyt sen puun fiikunat, josta imperaattori-vanhus niitä tavallisesti itse poimiskeli.
Rooman valta Augustuksen seuraajien aikana.
Rooman maailman-valtakunta. Rooman maakunnat ja alusmaat olivat ikäänkuin kukoistavana kehyksenä Välimeren ympärillä, jota myöten oli helppo liikkua niiden välillä. Italia, valtakunnan emämaa, sijaitsi keskessä, latinalaiset länsimaat toisella ja kreikkalaiset itämaat toisella puolella.
