Forum-tori Roomassa.
Seitsemällä kukkulallaan seisoi Rooma, maailman ylpeä hallitsija häikäsevässä komeudessaan. Vanhempi osa oli kasvanut Forumin, avaran kokouspaikan, ympärille, johon Rooman kansa muinoin aina kokoutui harjoittamaan valtaansa ja taistelemaan sisällisiä riitojansa. Toisella puolella rajoitti sitä Kapitolium Jupiterin ja Junon temppeleineen, toisella Palatinus-kukkula, jolle imperaattorin palatsi rakennettiin. Aukean torin toista laitaa pitkin kävi riemusaatto-tie, jota myöten voitolliset päälliköt olivat kulkeneet; nyt rakennettiin siihen heidän kunniaksensa suurenmoiset kaarevat riemuportit. Tämän vanhemman kaupunginosan pohjoispuolelle kasvoi Augustuksen aikana uusi, vielä komeampi osa sen suuren kentän ympärille, jolla oli nimenä Kampus Martius ja jossa Panteon seisoi. Roomassa arvataan imperaattori-ajan alussa olleen noin kaksi miljoonaa asujanta.
Pääkaupungin pohjoispuolella oli lähinnä maakunta Gallia Cisalpina eli Alppein etelänpuolinen Gallia ja siinä suuret kaupungit Ravenna ja Mediolanum (Milano). Alppein toisella puolella oli osaksi äskettäin valloitettu Gallia Transalpina, nykyään jaettuna neljään maakuntaan, jotka olivat etelässä Narbonensis, keskimaassa Lugdunensis, pohjois- ja itäosassa Belgika sekä lounaisosassa Akvitania. Narbonensis-maakuunassa oli kaupungit Massilia, muinaisajan suurimpia ja sivistyneimpiä, Narbo (Narbonne) ja Nemausus (Nimes); Lugdunensiissa Caesarin legaatin perustama, pian kukoistavaksi vaurastunut Lugdunum (Lyon); paljon myöhemmin tuli pienen, Seine-joen varsilla asuvan kansan, pariisilaisten kaupungista Pariisin alku. Reinin ja sen sivujokien varsille perustivat roomalaiset koko joukon kaupunkeja, joista Trier ja vähän nuorempi Köln (Kolonia Agrippinensis) olivat erittäin huomattavat. Samoin kuin Rein, tuli myöskin Tonava Rooman rajajoeksi, kun roomalaisten valtaan Augustuksen aikana joutui maakunnat Raetia, Vindelicia, Norikum ja Pannonia. Sielläkin kasvoi uusia kaupunkeja, niinkuin Augustuksen mukaan nimitetty Augusta (Augsburg).
Pyreneain niemimaa, joka vasta Augustuksen aikana kokonaan kukistettiin, jaettiin kolmeen maakuntaan. Huomattavimmat kaupungit olivat Gades (Cadiz), Korduba (Kordova), Kartago Nova (Kartagena) ja Tarrako (Tarragona). Läheisessä Afrikan maakunnassa uusi Kartago, jota Kajus Grakkus oli alkanut, jonka Caesar oli perustanut ja joka Augustuksen aikana valmistui, alkoi ripeästi kukoistaa Rooman siirtokuntana. Numidian muutti Caesar maakunnaksi. Sisiliassa valtakunnan vanhimmassa maakunnassa säilytti Syrakusa arvonsa, pysyen vanhan maailman etevimpien kaupunkien luvussa.
Idän puolella oli jylhä Illyria, jota roomalaiset keisariajan alussa juuri parhaillaan valloittivat. Makedonia oli yhdistetty Tessalian kanssa yhdeksi maakunnaksi. Trakia tuli vasta myöhemmin (46 j.Kr.) maakunnaksi. Siellä harjoitti kreikkalainen siirtopaikka Bysantion vieläkin laajaa kauppaa. Moesia (nykyinen Bulgaria) oli jo tasavallan aikana osaksi kukistettu.
Kreikanmaalla, jonka suurin osa oli Rooman maakuntana ja nimeltään Akaia, oli jäljellä muinaisen suuruuden muistot. Vanhaa Atenaa, helleniläisen sivistyksen taimitarhaa, kohtelivat roomalaisetkin kunnioituksella; vielä seisoi Pallas-Atena Akropolis-kukkulalla, vielä kulkivat juhlasaatot propylaiain marmoriportaita ihanaan Partenoniin. Caesarin uudestaan perustama ja Augustuksen aikana valmistunut Korintos kasvoi pian jälleen muinaismaailman mitä rikkaimmaksi, kauneimmaksi ja ylellisimmäksi kaupungiksi.
Vähä-Aasiassa oli Augustuksen aikana kolme Rooman maakuntaa (Aasia, Pontos ja Kilikia), joihin Tiberiuksen aikana tuli lisäksi neljäs (Kappadokia), sekä koko joukko alusmaita. Kaupungeista oli huomattava varsinkin komea Nikomedia, Efesos suurenmoisine Artemiin temppeleineen, kukoistava Smyrna sekä vapaa, rikas ja lujasti linnoitettu Rodos, jossa suuri "kolossi" vielä seisoi sataman suulla. Valtakunnan suurimpia maakuntia oli Syria, johon Palestinakin kuului. Rikas, ylellinen Antiokia, keisarikunnan kolmas kaupunki, oli Syrian maaherran asuinpaikkana, ja Jerusalem, kuulumatta suurimpain kaupunkien lukuun, oli kuitenkin tärkeä paikka. — Kreta oli yhdessä Kyrenen kanssa eri maakuntana.
Hedelmällinen, muinaismuistoista rikas Egypti, jonka Augustus teki maakunnaksi, oli imperaattorin välittömästi hallittavana. Pääkaupunki Aleksandria oli väen paljoudelta ja komeudelta ainoastaan Roomaa heikompi, mutta sivistykseltä ja tieteelliseltä vaikutusvallalta kaikkia sen ajan kaupunkeja mahtavampi. Noin puolitoista miljoonaa ihmistä eli siellä ja Museionin oppineiden tieteelliset järjestelmät sisälsivät sen ajan kaiken viisauden. Tämän vilkkaan kaupungin vieressä seisoi suurenmoisessa autiudessaan muinaisajan hautapatsaana vanha Memfis Apis-temppeleineen, pyramiideineen ja mumioineen muistuttamassa kaiken katoavaisuutta.
Elämä ja tapain turmelus. Niinkuin muinoin roomalaisten valloituksissa samoin nyt heidän ylellisyydessään oli jotakin hämmästyttävää. Roomalaisen ylimyksen koti oli suurempi kuin palatsi, se oli pikku kaupunki eri puistoineen, kalalammikkoineen, pylväskäytävineen ja orjakartanoineen. Usein oli koko palatsi tehty marmorista, lattiat koristetut kalliilla mosaikilla, johon oli sovitettu pieniä erivärisiä marmoripaloja, välistä toista sataakin neliötuuman alalle, taidokkaasti vaihteleviksi kuviksi, ja seinät sievistetyt kauneilla maalauksilla. Talouskalut olivat kalliista aineista tehdyt hienoimman aistin mukaan. Etevimpäin taiteilijain veistämät kuvapatsaat kaunistivat huoneita; kaunistekoiset marmori- tai metallipöydät, taiteelliset astiat poltetusta savesta sekä kultaiset ja hopeaiset juoma-astiat ja pöytäkalut, komeat pronssiset lamppukruunut y.m. kuuluivat keskinkertaisenkin varakasten talouskaluihin. Lasia ruvettiin keisariaikana yleisemmin käyttämään ja posliinikin näyttää olleen tuttu.
Maaseuduille rakennuttivat roomalaiset muhkeita "huviloita", jotka useimmiten ympäröitiin suurenmoisilla puutarhoilla ja niissä viljeltiin varsinkin jaloja hedelmiä. Niinpä kirsikkapuu, jonka Lukullus ensinnä toi Aasiasta Italiaan, levisi keisariaikana valtakunnan kaikkiin maakuntiin. Useimpien nykyisten puutarhakasvien leviäminen alkoi keisariaikana, ja samoin öljypuiden ja fiikunapuiden viljeleminen. Viinin viljelys rupesi vähitellen leviämään Espanjaan ja Galliaan. Suurissa teennäisissä kalalammikoissa elätettiin pöydän varalle koko joukko kaikenlaisia kalliita kaloja.