Kulti omani!
Miljoonia suudelmia lähetän viime kirjeestäsi. Tiedätkös, oma kultini, että sanomattomasti kaipasin kirjettäsi.
Vai niin, että sinä hirveästi hakkailit pääkaupungin tyttöjä. Minusta on oikein hauskaa, että naiset niin ihastuvat Sinuun, olen siitä oikein ylpeä. Muut tytöt minun sijassani olisivat mustasukkaisia, mutta minä en ole sen luonteinen, että kiusaisin itseäni mustasukkaisuuden tuskilla.
Ja sekö, joka enin ihastui ja josta Sinäkin enin pidit, on Nanna Vahlberg? Nanna parka, et mahtanut tietää, että Aukustin sydämen oli jo varastanut Alma.
Kuules, oma poikani, otatitko valokuvia Helsingissä? Olit tuhma, jos et otattanut. Kulti kallis, jos et Helsingissä otattanut, niin pitää Sinun heti mennä kaupunkiin otattamaan. Muista se! Sinun Almasi on saanut palavan halun nähdä omaa poikaansa, sen tähden lähetä, rakas Aukusti, valokuvasi niin pian kuin mahdollista — muuten kuolen minä ikävästä, ja ethän sitä tahtone, toivon minä!
Minä ymmärrän kaikki, mitä vaikeuksia selität olevan ylioppilaaksi lukemisessa. Oma armaani, ethän suutu, että tein Sulle niin tyhmän esityksen, annathan, annathan sen anteeksi? Nyt minä ymmärrän, että voithan Sinä olla oppinut mies ilman tutkintojakin. Anna hupsulle pikku Almallesi anteeksi hänen lapselliset haaveilunsa.
Rakas Aukusti, kirjoita pitkä, pitkä kirje — ensi lauvantaina odotan sitä. Rakas ystävä, monta, monta tulista suukkosta suljen tähän kirjeeseen!
Elä unhoita Sun omaa, omaa, omaa
Almaasi.