Marrask. 7 p.
Rakkakin Aukusti!
Tänään olen niin paljo parempi, että olen yläällä, vaikka olen hyvin heikko. Kokonaisen viikon olin vuoteen omana. Olen kovin hermoheikkoinen, että käteni usein vapisevat ja niitä täytyy hieroa. Varmaankin minut viedään tohtorille. Mamma tahtoo viedä minut kaupunkiin, yksin en jaksa matkustaa.
Nyt kun minä tulen kaupunkiin, tahdothan olla niin kiltti ja tulla sinne katsomaan sairasta tyttöäsi. Minä olen tullut niin heikoksi, kalpeaksi ja surumieliseksi, elämä tuntuu niin toivottoman surulliselta, että useasti ajattelen, mitä varten Luoja minutkin loi. Mutta syntihän on niin ajatella, ja minä otan nöyrällä sydämellä vastaan, mitä Hän minulle asettaa. Minä kuolen hyvin tyytyväisenä ja rukoilen taivaassa Sinun puolestasi — ja Sinun Nannasi puolesta, sillä silloin kai te olette saaneet toisenne.
Kulti oma, tulethan kaupunkiin katsomaan kuolevaa tyttöäsi, olethan niin hyvä?
Sinua rakastaa hellästi Sua ikävöi suuresti Sinun oma, Sinun ijäti oma
Almasi.
J.k. — Petyin odotuksessani saada tänä aamuna Sulta kirjettä. Minulle tuli niin sanomattoman ikävä ja surullinen mieli. Vaan tulethan, tulethan kaupunkiin ylihuomenna!
VII.
Marrask. 13 p.