Minun oma, ijäti rakas poikani!
Minua itseänikin ihmetyttää, kuinka pian minä paranin. Varmaankin matka virkisti minua. Nyt olen niin terve ja iloinen kuin taivahan lintu.
Oletpa Sinä aika veitikka, kun runoilit semmoisen valheen Helsingin matkastasi. Sinä olet oikein ilkeä. Ja minä kun jo kuvittelin mielessäni tuon olemattoman Nanna Vahlbergin niin elävästi, että näin hänet kuin silmäini edessä. Oletpa sinä paha!
Mutta yhtä paha minäkin olen. Se maisteri ja ruskeasilmäinen herra kaupungin postissa olivat myös kuvittelua, kuvittelua, että he ovat ihailijoitani. Tahdoin saada Sinut mustasukkaiseksi. Sinä sanoit, ettet tullut vähääkään mustasukkaiseksi, ettei se kuulu luonteeseesi. Vaan en sitä ollut minäkään. Minähän säälin vaan tuota tyttöparkaa, kun oli niin hullusti rakastunut Alman omaan poikaan. — Mutta tästähän me kaupungissa jo niin paljo puhuimme.
Armahin Aukustini! Minä olen tullut ajattelemaan, että menisimme aivan kohta yhteen. Se oli vaan minun hupakon lapsellista puhetta, että Sinun pitäisi lukea ylioppilaaksi ja maisteriksi, ennen kuin tulisin vaimoksesi. Kulti oma, minä olen kokonaan Sinun omasi, ja olen ollut niin väärässä semmoista ehdotellessa. Ethän ole niistä suuttunut tyttöösi, ethän? Minä olen tyytyväinen ja onnellinen vaimonasi kansakoulun opettajanakin. Me elämme vaatimattomasti, vaan sievästi ja runollisesti siellä kansakoulullasi kauniin salmen rannalla. Me emme kaipaa rikkautta ja suuria nimiä, me rakastamme toisiamme ja olemme onnelliset, niin onnelliset kuin kaksi taivahan pikku lintua pienessä pesässään kesän ihanimmalla ajalla.
Hyvää yötä! Suutelen tätä kirjettä monta, monta kertaa, että se vakuuttaisi Sulle oman tyttösi hellää, ijäti sammumatonta lempeä, ja Sun rakasta nimeäsi mainiten ummistan silmäni.
Sun oma
Almasi.
Elna.
Tytön nimi on Elna, pojan nimi Kalle. Elna palvelee korutavarakaupassa,
Kalle on konttoristina kauppaliikkeessä korutavarapuodin vierellä.