— Lähetä, lähetä!
Mies kääntyi samassa konttooriinsa. Hän luuli saavansa nyt olla rauhassa.
Lähetettyään toisenkin piijan postiin, juohtui rouvalle vielä yksi asia mieleen, vaan kun hän ei enää tahtonut mennä häiritsemään konttooriin, asettui hän pikku Kaarlen kanssa konttoorin viereiseen, miehensä kammariin kärsivällisesti odottamaan, jos August sattuisi pistäymään siellä. Hän oli kuitenkin kiltti vaimo, joka ei mennyt häiritsemään miestään työssä, ja hänestä tuntui tämä kärsivällinen miehensä tietämättä odottaminen niin mieluiselta, että hän olisi istunut ja odottanut tässä vaikka kuinka kauvan. Hän toivoi, että August vasta pitkän ajan päästä pistäytyisi kammariinsa ja saisi tietää, että hän on niin ja niin kauvan odottanut täällä, kun ei tahtonut tulla konttooriin häiritsemään työtä. Hänen sydämensä värähteli ajatellessaan, kuinka liikutetuksi August varmaankin on tuleva.
Noin kymmenen minuutin päästä meni August kammaristaan hakemaan nimileimasintaan, kun tarvitsi painaa sinettinsä erääseen kohta postissa lähetettävään paperiin.
— August, rakas August!
— No?
— Tulepas nyt vähän tähän istumaan.
— Minulla on tulinen kiire!
— No mutta August —! Minä olen sinua odottanut tässä Kaarlen kanssa kauvan aikaa.
— Mutta kun minä en jouda, kuuletko sinä!