August oli jo menemässä ovessa, kun hän kääntyi takaisin huomatessaan, että vaimonsa oli itkuun pyrähtämäisillään.
— Sano nyt se asiasi.
Vaan rouva hikotteli itkuhereissään eikä voinut vähään aikaan mitään puhua. Mies tyynnytteli häntä, toisessa kädessään yhä pitäen nimileimasinta.
— Sinä taas suutuit minuun, valitti rouva, kyettyään puhumaan.
— Enkä ole suuttunut. Sano nyt asiasi.
— Suutuit sinä, kyllä minä sen näin, ja mene nyt, kun sinä et kuitenkaan todella tahdo kuunnella minua.
— Mutta minä en lähde ennen kuin sanot sen asiasi. Minä istun nyt tässä ja kuuntelen.
— Etkös ole suuttunut?
Hän katsoi suurilla silmillään suoraan miehensä silmiin.
— En, vastasi mies, vaan silmänsä vähän rävähtivät.