Lunta tuiskusi vahvasti, pohjoisesta puhalsi läpitunkeva kylmä tuuli, lakeuksilla riehui ankara pakkanen. Hiljakseen kulkivat matkustajat tuttua tietänsä. Kello juuri löi neljä, kun ne lähestyivät kylää. Yht'äkkiä Patras seisahtui, haisteli jotaki lumessa, raapi, ulvahti ja vetäsi hampaillansa ruunin nahkaisen kukkaron. Pimeässä toi hän sen Nellolle. Lähellä tätä paikkaa seisoi kojunen, jonka edessä paloi lamppu himmeällä valolla. Koneentapaisesti käänsi poika kukkarota valon eteen: kukkaro kantoi Baas Hogesin nimeä sekä sisälsi kaksi tuhatta frankkia kreditti-pileteissä.
Tämä antoi nuorukaiselle uutta voimaa. Hän pisti kukkaron poveensa ja silitteli koiraa, joka vakaisena tähysteli pojan liikkeitä.
Suoraa tietä astui Nello koputtamaan myllärilän ovea. Myllärin emäntä aukaisi sen, itkien. Aloisa piti kiini hänen hameensa liepeestä.
"Sinäkö se olet, lapsi-raukka" — sanoi ystävällinen emäntä kyynelten välistä. "Mene, mene täältä, ettet joutuisi Hogesin nähtäväksi. Meillä on tänään suuri murhe. Hän ajoi etsimään rahojansa, jotka pudotti kotia palatessansa; mutta eihän niitä tämmöisessä lumessa suinkaan löydä. Tämä onnettomuus hävittää meidät. Se on Jumalan rangaistus siitä pahasta, jota olemme sinulle tehneet".
Nello laski kukkaron hänen käteensä sekä kutsui Patrasin taloon.
"Patras löysi nuo rahat", sanoi poika kiireesti. "Sanokaa tämä Baas Hogesille — minä luulen hänen ei kieltävän vanhalta koiralta kattoa eikä ruokaa. Katsokaatte, ettei hän juoksisi jälessäni; vielä rukoilen teitä, olkaa ystävälliset hänelle".
Ennenkuin vaimo ja koira ennättivät käsittääkään hänen aikomustansa, kumarsi hän päänsä, kiireesti suuteli Patrasia ja katosi lähestyvän yön pimeyteen.
Emäntä sekä lapsi seisoivat ilosta pyörtyneinä. Turhaan Patras työnsi raudoitettua tammista ovea; läsnä olevat eivät tohtineet avata sitä ja laskea häntä ulos. Kaikella tavoin kokivat he koiraa lohduttaa. Hänelle tarjottiin makeita piirakaisia ja maukasta lihaa, turhaan ahkeroi tyttönen saada koiraa lämpöisen takka-valkean eteen. Kaikki lohduttamisen kokeet olivat turhat. Patras ei liikahtanut ovelta eikä mikään häntä ilahduttanut eikä viehättänyt.
X.
Kello kuusi saapui väsynyt mylläri kotia toisesta käytävästä.