"En polta", vastasi Niggitts.
"Totta", sanoi Harriman miettiväisenä. "Tupakka selvittää aivoja. Se ei sovi Pinkertonin väelle… Luultavasti kuulutte 'Puzzifob-liittoon' tupakan, alkoholin ja purukummin vastustamiseksi?"
"Paikalleen arvattu."
"Tämä ilahduttaa minua. Sen ohjelman avulla voidaan päästä Yhdysvaltain presidentiksi. Mutta täällä se luullakseni ei tepsi."
"Täällä? Missä on lähin poliisiasema ja missä me olemme?"
"Vaikea sanoa. Missä itse luulette?"
"Helvetissä", paukautti Niggitts ratkaisevasti. "Minä kylläkään en tästä pidä. Mutta ei teitä nyt suunsoittonne auta. Nyt te olette minun miehiäni. Parasta on, että antaudutte hyvällä. Ja vaikka minun pitäisi kiskoa teidät ylös oikeastakin helvetistä, niin New Yorkiin teidän on minua seurattava!"
"Toistaiseksi me olemme taivaassa", keskeytti hänet Harriman. "Ja sieltä on pitkä huippaus sekä helvettiin että New Yorkiin."
Niggitts katsahti arasti ensin häneen ja sitten tuohon lohduttomaan maisemaan. Hänen silmänsä pysähtyivät puolihurjina mahtavaan aurinkovuoreen, joka kohosi heidän päittensä yläpuolella.
"Mikä perhana tuo on?" kysyi hän.