"Valmisko? Mihin?"
"Matkustamaan. Puolen tunnin kuluttua lähdemme."
"Pääsenkö minä mukaan?" huohotti ruotsalainen.
"Tietysti."
"Mutta nuo toiset?"
"He jäävät tänne vapaasta tahdostaan. Sitäpaitsi meillä on puolen vuoden päästä vakinainen liikenne tähän kiertotähteen."
John P. Andersson Falunista hypähti seisaalleen. Hänen käsistään kirposivat puunjuuri ja puukko, ja itse hän lehahti tulipunaiseksi. Aivan kuin veripisaroita olisi pusertunut hänen velton ihonsa huokosista ulos.
Lange katseli häntä tarkkaan.
"Kylläpä taitaakin jo olla aika", sanoi hän. "Mikä teidän hipiäänne vaivaa?"
"Hitto sen tietäköön", mutisi ruotsalainen hämillään. "Minä alan vaihtaa väriä niinkuin täällä syntyneetkin. Se kai johtuu kaikesta siitä vihreästä, jota sullon sisääni. Mutta nyt se lopetetaan", karjaisi hän ja suoritti ilmahypyn, joka olisi kelvannut mihin olympialaiseen tahansa… "Nyt menen kotiini, Taalainmaahan, ja siellä kiinnitän ankkurin koipiini, niin ettei minun enää tarvitse pelätä lentäväni tähän kirottuun, paratiisilliseen helvettiin!"…