— Pääsitte siis hengissä, miss Lyall, hän sanoi. Eikä terveytenne ja kauneutenne näytä kärsineen mitään haittaa… Olette luultavasti selvillä siitä, hän jatkoi terävämmin, että houkuttelitte Tom Murphyn unohtamaan velvollisuutensa. Se ei ollut kauniisti tehty. Mutta hän on sovittanut sen hengellään. Ja te siis pelastuitte?
— Niin, teidän ylhäisyytenne, hän kuiskasi hiljaa, kyynelten valuessa hänen alas luoduista silmistään… Mutta olen saanut kalliisti maksaa ajattelemattomuuteni. Uskokaa minua, sir Edward…
Suuri valtiomies kumartui eteenpäin.
— Rauhoittukaa, miss Lyall, hän sanoi lempeämmin, ja antakaa minun kuulla, mitä teillä on kerrottavana.
Näyttelijätär kuivasi kyyneleensä, luoden murheellisen silmäyksen tuohon mahtavaan mieheen.
— Tein hyvin väärin, hän sanoi vapisevin huulin. Sekä Tom Murphyä että — isänmaata kohtaan. Oo, olen niin nuori ja ajattelematon!… Mutta toivon voivani sovittaa, mitä olen rikkonut.
— Kuinka niin? sir Edward kysyi hyväntahtoisesti.
— Pudottuani mereen, sittenkun Tom Murphy oli ammuttu ja lentokone mennyt rikki, nostettiin minut siihen torpedoveneeseen, joka oli ampunut lentokoneen.
— Jouduitte siis saksalaisten käsiin. Kuinka ne kohtelivat teitä?
— Erehdytte, sir Edward. Se ei ollut mikään saksalainen laiva, joka teki lopun Murphystä ja hänen lentokoneestaan…