URHOOLLINEN SOTILAS.
Eräänä päivänä käveli muuan sotilas pitkin pääkatua pienessä Penryn kaupungissa, joka on muutamia peninkulmia pohjoiseen Cornwallissa sijaitsevasta Falmouthista.
Sotamiehet eivät olleet suinkaan harvinaisia tuossa pikku kaupungissa, mutta tässä sotilaassa oli jotakin omituista, joka sai Penryn tytöt ehdottomasti häntä kurkistelemaan. Sillä ensiksikin hän oli tois-kätinen ja toiseksi hänen rinnassaan oli urhoollisuudenmitali.
Mutta sotilas ei ollut tietävinään hänelle osotetusta huomaavaisuudesta. Hän meni suoraan rautatieasemalle, missä osti lipun Lontooseen.
Eräs pieni, sivilipukuinen herra tuli häntä vastaan.
— Päivää, korpraali, hän sanoi, nyökäten pientä näädänpäätään. Mistäs te tulette?
Pitkä sotilas tuskin katsahtikaan häntä. Hän astui tyynesti edelleen ja kävi penkille istumaan, veti vasemmalla kädellään taskustaan paikkakunnan sanomalehden ja rupesi lukemaan sotasähkösanomia.
Pienellä herralla kihosi veri päähän.
— Rohkenenko pyytää teitä vastaamaan kysymykseeni? hän sanoi äreästi.
— En tunne teitä, sotilas murahti.