Haavoittunut kapteeni aikoi sanoa enemmän. Mutta hän oli rasittanut itseään liiaksi. Ja yhtäkkiä hän pyörtyi.
Hänet kannettiin ulos, ja kesken äänettömyyttä kuului tuomarin levollinen ääni.
— Miksi ette ole maininnut tästä mitään?
Dick Anstey katsoi häntä nuoraan silmiin.
— Koska se ei kuulu asiaan, hän sanoi. Mutta minä en tahtonut tulla hirtetyksi…
— Onko teillä muita toivomuksia? tuomari kysyi melkein kunnioitusta osottavalla äänellä.
Anstey hymyili.
— Jos voitte hankkia minulle pari pakettia Macdonaldin intialaisia opiumipaperosseja, niin olisin kiitollinen. Niitä ei ole kaupoissa, mutta puolustajalleni voin sanoa osotteen…
Tuomari nyökkäsi myöntäen.
Seuraavana päivänä Dick Anstey ammuttiin sotilaallisin kunnianosotuksin!