— Tarkoitatte siis, että olemme tässä tapauksessa tekemisissä saksalaisen kaappaajan kanssa, sir Percy kysyi.
Kapteeni Sullivan pudisti päätään.
— Piru minut periköön — anteeksi, että kiroilen! — jos ne eivät olleet selviä englantilaisia, jotka tulivat minun laivaani.
Meriministeri katseli ympäri tätä pientä seuraa. Sitten hän kysyi harvakseen:
— Ettekö voisi ajatella, kapteeni, että heidän joukossaan olisi ollut irlantilaisia?
— Se on mahdollista, sir, Sullivan vastasi punastuen. Mutta ei kukaan niistä, jotka kotkottivat "Campanialla", ääntänyt irlantilaisen tavalla. Voin sanoa sen sitäkin varmemmin, kun itse olen irlantilainen.
— En tarkoittanut tehdä mitään viittauksia, lordi Winston kiiruhti sanomaan. Mutta minusta tuntuu ylipäänsä niin uskomattomalta, että yksikään Britannian alamainen voisi antautua moisiin konnamaisuuksiin.
Sullivan pudisti paksua päätään.
— Niin luulisi, hän sanoi alakuloisesti. Mutta ryöstöä johtanut mies oli kuitenkin syntynyt jossakin Yorkshiressä yhtä varmasti kuin minä Dublinissa. Se oli pitkä, solakka mies, ja hänen leukansa oli juuri semmoinen kuin näkee Flamborough Headilla.
— Oliko muita tuntomerkkejä? meriministeri kysyi.