Eräänä iltana heidän istuessaan kannella peräsinhytin takana hän päätti hiukan koetella merirosvon suonta.
— Sanokaahan, hän virkkoi välinpitämättömällä äänellä, heti jatkaen kiemailevasti: "Mitä suunnitelmia teillä on minun suhteeni?"
Anstey hymyili.
— Teidän tahtonne on minun lakini, hän sanoi ivallisesti.
— No, sittenhän ei ole hätää, neito vastasi väkinäisesti naurahtaen. Minun tekisi mieleni takaisin "Empireen".
— Niin minunkin, jos se vain olisi mahdollista. Mutta minä en voi. Muistan teidät vielä "Cinderellassa"… teidän kauniit säärenne…
— Lopettakaa nyt jo nuo "kauniit sääret"!… Kertokaa minulle mieluummin hieman siitä, kuinka aijotte saada minut pois laivasta. Minua ei haluttaisi jäädä omien maamiesteni ammuttavaksi.
— Siitä teidän ei tarvitse olla huolissanne, niin kauan kuin meillä on tuolla perämieshytissä kiharatukkainen ystävämme ja hänen aparaattinsa…
Miss Edna kumartui vaistomaisesti eteenpäin. Anstey huomasi hänen liikkeensä ja lopetti heti keskustelun.
Syntyi muutamien minuuttien äänettömyys. Kone kävi nyt vain parin solmun vauhdilla. Oli ihana kuutamoinen ilta. Anstey sytytti vasemmalla kädellään piippunysänsä.