— Ei ole hauska menettää jäseniään, hän vihdoin virkkoi. Ihminen käy enemmän välinpitämättömäksi, vähemmin tarkkaavaksi. Oikeassa kädessä on enemmän järkeä, kuin luulisikaan. Se ajattelee silloin, kun aivot nukkuvat.
— Mitä tarkoitatte tuolla lörpötyksellä?
— Tarkoitan vain, että te voitte olla meille vaarallinen nainen. Jonakin päivänä tahdotte ehkä taas lähteä metsästämään ilmiantaaksenne meidät. Te tiedätte liian paljon.
Hän vilkaisi neitoa pikimmältään. Tämä oli sulkenut silmänsä.
— No? Anstey kysyi ankarana.
Nuori neitonen avasi silmänsä ja katsoi ihmetellen ympärilleen.
— En kuullut, mitä sanoitte, hän virkkoi haukotellen.
Anstey hymyili.
— Kysyin teiltä vain, missä osassa te ensi kerran esiinnytte, hän sanoi naurahtaen. Minä olen huvitettu näyttämötaiteesta ja voisin ehkä antaa teille jotakin opastusta. On usein vaarallista epäonnistua, tiedättehän, varsinkin kun saa esitettäväkseen pääosan, johon ei ole sovelias. Silloin eivät kauneimmatkaan sääret voi pelastaa. Maailma on niin ankara… Ja me täällä merellä olemme paljon ankarammat kuin maailma.
Dick Ansteyn äänessä oli hienoinen uhkaus.