— Oi niin, hän sanoi iloisesti, ruveten puhumaan Pekka Pleymin äänilajiin, näyttäkäämme koko Europalle "Hain" hampaat. Mutta minä vain pelkään sinun tähtesi, ystäväni. Jonakin päivänä meidät otetaan kiinni, ja silloin…
— Tuskin, mies huudahti kiivaasti. Me haistamme vihollisemme jäljet…
— En oikein ymmärrä sinua.
Ambroise mietti hetkisen. Hän näki vaimonsa huolestuneen ja kyynel-sekaisen katseen, tunsi itsensä turvalliseksi ja selitti, minkälaisen aparaatin oli keksinyt.
Nainen kuunteli tarkkaavasti.
— Sinähän olet nero, hän lausui ihastuneena. Sehän on keksintö, joka on varmaan miljonien arvoinen.
— Niin onkin, mies myönsi ylpeästi.
— Mutta miksi et ole myynyt sitä Englannin hallitukselle? nainen kysyi innokkaasti.
— Koska minun ei ole sopinut, mies vastasi melkein ankarasti.
Edna katui kysymystään.