— Mikä sinun on, Edna? hän kuiskasi. Oletko sairas?
— En, ei se mitään, vaimo virkkoi. Minä vilustun niin vähästä. Se on luultavasti meri-ilma… rintani ei ole vahva…
Nuori belgialainen hyppäsi pystyyn kuin teräsjousi.
— Enkös minä sitä arvannut, hän sanoi hartaasti. Sinä et siedä tätä rasittavaa matka-elämää. Sinun täytyy päästä täältä pois. Mitä sanot Rivierasta?
— Minun ei lainkaan tee mieleni, hän kuiskasi, taistellen uutta yskäkohtausta vastaan.
— Sinun täytyy. Vaikka minun sitten täytyisi kantaa sinut käsilläni läpi koko Ranskan.
— Mutta sinun aparaattisi! vaimo virkkoi raukeasti.
— Sen voi joka lapsikin hoitaa.
— Niin, niin, hän huokasi väsyneesti. Puhukaamme siitä huomenna…
Mutta Edna Lyall valvoi tuntikausia, nauttien mainiosta näyttelemis-taidostaan. Hän oli oppinut tuon erinomaisen yskän harjoitellessaan "Kamelianaisen" Marguerite Gauthier'ta itsensä Berbohm Treen johdolla.