— Kuka on Martin Conway? — kysyi Frida.

— Hän on Huippuvuorten sankareita, — vastasi Bratt. — Ja toimeliaimpia tiedemiehiä, mitä on koskaan vaeltanut tuntureilla ja jäällä. Sir Martin on ainoa, joka on kulkenut Huippuvuorten poikki tätä tietä. Hän teki, mitä Rabot ei voinut. Hän kiipesi 1898 Garwoodin kanssa Hornsundin huipulle, Huippuvuorten korkeimmalle vuorelle, joka urotyö aina muistetaan Huippuvuorten historiassa.

— Elääkö hän vielä? — kysyi paroonitar.

— Paraissa voimissa, toivoakseni, — vastasi Bratt hymyillen. — Jos satutte joskus Lontooseen, voitte käydä tervehtimässä suurta edeltäjäänne. Hänen osoitteensa on Hornton House, Kensington.

Frida nauroi hilpeästi, käyden hyvällä ruokahalulla käsiksi kappaleeseen karhunlihaa, jota Bratt oli ottanut esille. He leiriytyivät Conwayn alppisauvan ympärille. Tuntui siltä, kuin he olisivat saaneet uuden toverin. Elämä voi olla niin raskasta ja vaikeata, että alppisauvastakin voi tulla elvyttävä kohtaus, ja nyt heistä tuntui, kuin itse sir Martin istuisi heidän keskessään näyttämässä tietä pelastukseen.

Mutta professori ei saanut rauhaa. Hän söi mitä suurimmassa kiireessä. Koko tieteellinen hajamielisyys oli vallannut hänet, ja ennenkuin toiset huomasivatkaan, oli hän ryöminyt suuren halkeaman reunalle.

— Jumalan tähden, olkaa varovainen! — huusi Bratt. — Conway ei ole suotta jättänyt tänne kallista sauvaansa.

Mutta professori ei kuullut. Hän vain katsoi — katsoi silmät selällään ihmeelliseen, mustansiniseen syvyyteen. Koko hänen sielunsa vapisi innosta. Hän piirsi aivoihinsa omituiset poikkijuovat leveine kivennäisvöineen, jotka häämöittivät pimeydestä.

Hän tutki kerrostumien rakennetta ja pani merkille, kuinka vanha sora ja savi oli työntynyt jäähän ja nyt säteili maan sisästä. Alkuajan tunturi tuolla syvällä näytti taistelevan mahtavaa jääpanssaria vastaan ja koettavan vapautua jäävyöryn painosta; maan mahtava elinvoima kuolleen ja kylmän elämänkukistajan musertavaa syleilyä vastaan.

Ja René Marmontin tuijottaessa tuohon kuiluun, missä elämän ja kuoleman voimat seisoivat vastatusten tuhatvuotisessa kamppailussaan, kehittyi hänen aivoissaan aivan uusi teoria niistä suurista laeista, jotka koskevat maailman syntyä…