— Hyvä, mutisi isäntä.
— Sen vuoksi olen pyytänyt teitä tulemaan tänne. Sinä, Abram Kornitzky, ja sinä, Zimmerman! Te tiedätte, kuinka sen tulee tapahtua. Te tunnette punaisen sorron vallan, veren vallan. Sinä Abram olit mukana tsaari Nikolaita murhattaessa ja sinä Zimmerman johdit suurta verilöylyä Moskovassa. Bolshevikeilla ei koskaan ole ollut kahta niin julmaa palvelijaa… Jos muistan oikein, niin sinä se olit, Kornitzky, joka käsittelit hieman kovakouraisesti tsaarin serkkua, suuriruhtinasta…
Kookas ryssä ulkonevine poskipäineen, pienine silmineen ja hoitamattomine partoineen hymyili ilkeästi.
— Minä leikkasin nenän ja korvat tuolta vanhalta sialta, sanoi hän. Isaac Lewin kuohitsi hänet. Hän kuoli sen leikkauksen jälkeen.
— Olisi parasta, ettet puhuisi niin äänekkäästi siitä asiasta, Abram, varoitti Brookton. Suuriruhtinas elää vielä eikä kaukanakaan täältä — Lontoossa.
Ryssä nousi kiivaasti.
— Mahdotonta, mutisi hän.
— Sinä tiedät, kuinka Isaacin kävi, jatkoi Brookton miltei säälimättömästi. Hänet löydettiin eräänä päivänä kuolleena Londonbridgeltä. Tiedätkö, kuka hänet tappoi?
— En.
— Niin, sen teki suuriruhtinaan tytär. Hän oli meidän toverimme. Sinä tunnet hänet, Abram. Voit kiittää onnesi tähteä siitä, ettet aikaisemmin ole ollut niin avomielinen suuriruhtinaan nenän ja korvien suhteen. Muutoin ei henkesi olisi ollut edes paperiruplan arvoinen. Ymmärrätkö?