— Ei ole kunnollisia pahantekijöitä nykyaikana, jatkoi hän keskustelua itsensä kanssa. Ennen maailmassa annettiin aatteille palttua ja vain toimittiin. Nyt täytyy rikos, herra paratkoon, tehdä hienosti. Sitä täytyy valmistella lörpötyksellä ja asiakirjoilla. Minun aikanani murhattiin ja ryöstettiin murhan ja ryöstön itsensä takia. Nyt kävellään anarkismin katkismus kainalossa ja lyödään kuoliaaksi määräysten ja pykälien mukaan. Ei, silloin olivat Saimler ja Delma eri miehiä, ja entäs vanha Jaap van Huysman sitten! Asia loppuu siihen, että me annamme kastaa itsemme ja rupeamme rakentamaan rukoushuonetta.
Isäntä mutisi edelleen, mutta hänet keskeytti hiljainen kolkutus. Neljä miestä Brookton etunenässään astui huoneeseen.
He näyttivät kaikki kalpeilta ja huolestuneilta, lukuunottamatta mulattia, Jim Fraseria, joka sijoittui oven luo vahdiksi, ilman mitään kursastelua täytettyään suuren lasin whiskyllä ja tyhjennettyään sen pohjaa myöten.
— Onko kaikki kunnossa? kysyi Brookton. Eikö mitään uutta eilisestä saakka?
— Ei, sanoi isäntä nöyrästi. Ei mitään muuta, kuin että poliisi on käynyt tälliä Maxin kuoleman johdosta. Burnskin oli täällä ja kysyi sinua.
Brookton kohautti olkapäitään. Hän näytti mieheltä, joka juuri oli noussut pitkäaikaiselta tautivuoteelta. Hänen poskensa olivat sisäänpainuneet ja silmissä oli kuumeinen loiste.
Syntyi pieni vaitiolo. Saattoi vain kuulla lasien kilinän.
— Vain yksi tehtävä on nyt suoritettava, sanoi hän ja kumartui noiden kahden miehen puoleen. Meidän täytyy toimia, ennenkuin menetämme kaikki parhaat miehemme. Raskas käsi lepää päällämme, ja tällä kertaa se ei ole lain käsi. Toinen toisensa jälkeen meistä kuolee. Meidät lyödään omilla aseillamme… Ei edes poliisi voi meitä suojella.
Hän nauroi pilkallisesti ja molemmat tummat miehet häntä vastapäätä sähisivät kuuluviin jotakin nauruntapaista.
— Olen kutsunut teidät tänne täksi illaksi sen vuoksi, että meidän nyt täytyy toimia, sanoi hän. Epätoivon hetki on tullut. Meidän täytyy hetkiseksi hyljätä kaikki viisaus ja varovaisuus. Nyt on tilaa ainoastaan suurelle terrorille…