Lentäjä kääntyi häneen päin.
— Joutavia, sanoi hän lyhyesti… Voitteko hankkia minulle auton?
Salapoliisi katsoi hölmistyneenä ensin häntä ja sitten naista. Hän totesi, että nainen oli suorastaan hiton kaunis, mutta palasi heti, joskin hieman epävarmana, velvollisuuksiensa täyttämiseen.
— Tämä on valtion yksitaso, lausui hän ankarasti. Se on varastettu. Kuinka voitte asian selittää?
Rotevakasvuinen mies vilkasi salapoliisia ensi kerran. Hänen silmiinsä ilmestyi terävä välähdys, joka sai salapoliisin hämmentymään. Onpa tosiaan vaarallinen mies, ja salapoliisi tavoitteli revolveriansa. Tarkastaja, joka oli tehnyt saman päätelmän, teki samoin.
— Kuka te olette, kysyi Scotland Yardin mies, äänessä tällä kertaa kahden revolverin voima, ja kuinka kykenette tyydyttävästi selittämään valtion omaisuuden varkauden?
— Minulla ei ole aikaa selittää yhtään mitään, lausui mies. Ja minä neuvon teitä panemaan pois revolverit — vaikka sanottekin olevanne Scotland Yardista. Mr Redpath on ystäväni eikä hän pidä siitä, että henkilökunta tekee tyhmyyksiä… Tahdotteko olla ystävällinen ja kutsua tänne auto? Voitte päästä siinä mukana takaisin Lontooseen. Tarkastaja on kyllä ystävällinen ja ottaa haltuunsa lentokoneen sekä toteaa että kaikki on kunnossa… Nimeni on tohtori Jonas Fjeld.
Hämmästyksissään irroitti salapoliisi heti kätensä revolverista. Hän oli ammatissansa nuori, mutta Jonas Fjeldin nimellä oli hyvä kaiku Scotland Yardissa. Siitä miehestä kerrottiin monta juttua… Ja hän tiesi hänen olevan päällikön, mr Redpathin, henkilökohtainen ystävä.
— Pyydän anteeksi, sanoi salapoliisi nopeasti ja työnsi syrjään hämmästyneen tarkastajan revolverin. Ymmärrättehän, tohtori Fjeld, että tilanne oli jonkun verran epäilyttävä, eikä minulla ollut kunniata… Auttaahan te käskitte?
Fjeld hymyili.