Mutta alhaalta kanihäkiltä kuului vielä tuo valittava uikutus, ja kun päivänvalo hiipi äänettömään ateljeeriin, tuntui Fjeldistä että hän näki silmän yhdessä sen pimeimmistä nurkista. Tahi ehkä se oli heijastus siltä suuresta valoa tuovasta soihdusta, mikä kimmeltää idässä ja kuiskii elämästä, joka syntyy ja kuolee vihassa, kostossa ja lemmessä.