Hän nousi ja meni ateljeen taustalle, mutta tuli heti takaisin suuri kabinettikuva kädessään.
— Se on hyvä, eikö olekin? sanoi hän melkein väjyvä ilme harmaissa silmissään.
Brookton katseli valokuvaa tarkoin,
— Merkillinen muotokuva, mutisi hän. En ole koskaan ennen nähnyt tuollaista värisävyä. Voisi melkein ennakolta sanoa, että mies on kuollut. Kuolema on ikäänkuin merkitty hänen kasvojenpiirteisiinsä. Tuo vihreän keltainen väri on kuoleman oma väri. Koko valokuvassa on jotakin kammottavaa.
— Niin, olet oikeassa, sanoi Isabella miettiväisesti. Mutta miksi kysyt, tunsinko Greyburnia erityisesti?
Brookton kohautti olkapäitänsä.
— No, enpä oikein tiedä, sanoi hän. Olen saanut ilmoituksen eräältä tuttavalta Parisista. Tunnethan Parmentierin?
— Tunnen.
— Hän ilmoittaa, että Greyburnin ruumiilta on löydetty sinun valokuvasi.
Isabella kääntyi nopsasti Brooktoniin päin.