Sitten hän nyökkäsi.
— Niinpä kyllä, sanoi hän, mutta me emme tahdo kuolla sisällesuljettujen rottien tavoin. Me tahdomme puolustautua. Pian ehkä tulee meidän omakin vuoromme.
IX.
"TOVERUSTEN" KESKEN.
Syntyi lyhyt vaitiolo.
Brooktonin ankariin ja teräviin silmiin oli tullut ihmeen ahnas ilme.
Sitten kumartui hän nuoren naisen puoleen, joka istui vastapäätä häntä kädet sylissä. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta sanat ikäänkuin jäätyivät hänen huulilleen tytön kylmän, hajamielisen ilmeen vuoksi.
— Tunsitko Greyburnia? kysyi hän äkkiä.
Isabella katsoi häneen hajamielisesti.
— Yhtä paljon kuin kaikkia noita toisiakin, vastasi hän. Hän kävi täällä ja valokuvautti itsensä vähää ennen lähtöänsä Pariisiin. Olen juuri kehittänyt levyn. Kuva on aivan erinomainen.