Brookton kohautti olkapäitänsä.
— Sinä et ilmeisestikään tunne sitä miestä, sanoi hän. Tohtori Fjeld on paha vihollinen, mutta hän ei ole salapoliisi eikä salamurhaaja. Olen varma siitä, että hän sekaantuu tähän asiaan ainoastaan siksi, että se on hänestä mielenkiintoinen. Sinun omatkin huomiosi viittaavat siihen.
Nuori mies nyökkäsi.
— En pidä hänen käsistään, sanoi hän hiukan vapisten.
— Sitä eivät tee monet muutkaan, mutisi Brookton ja katsoi kelloansa… Kuolema ja kirous, jatkoi hän, minun täytyy kiiruhtaa, Isabella Duncan istuu odottamassa.
Hän nousi, mutta Max istui välinpitämättömänä paikallaan.
— Isabella Duncanista puheen ollen, sanoi hän uneliaasti, on minulla sinulle jotakin kerrottavaa. Arvelen sen herättävän mielenkiintoasi. Sinun täytyy luopua tuosta vierailusta, Isabella saa odottaa. Se on pitkä ja jännittävä juttu. Mutta minun on saatava jotakin juodakseni. Jospa tässä kirotussa luolassa voisi saada edes absintin!
Brookton rypisti kulmiansa, mutta istuutui jälleen.
— No, anna kuulua! sanoi hän.
Silloin alkoi Max kertoa, ja kokonainen laatikko savukkeita muuttui savuksi, ennenkuin hän lopetti.